KaleidosCup 2012-kisan voittajajoukkueen tunnelmia kisapäivältä

Kilpailupäivän aamuna savuttuamme kisapaikalle, olimme tyytyväisiä, että päätimme tulla Turkuun jo edellisenä päivänä: saimme rauhassa nauttia aamupalasta ja veikkailla, mitä päivä toisi tullessaan. Meriteollisuus ei etukäteen ollut kovin tuttu kenellekään meistä. Tiesimme kilpailusta etukäteen sen verran, että siinä haetaan luovia innovaatioita vastaamaan meriteollisuuden haasteisiin. Luovuutta kahdelta yhteisöpedagogi- ja kulttuurituotannonopiskelijalta ainakin löytyy, ja siihen päätimme luottaa ja unohtaa teknisten seikkojen ajattelun.

 Junamatkan Turkuun käytimme tehokkaasti rentoutumiseen.

 Tuomareiden esittelyn ja tehtävänannonpohjustuksen aikana saimme hyvää tsemppausta. Erityisesti yksi tuomareista kannusti keskittymään omiin vahvuuksiinsa ja niihin asioihin, joista itse innostuu. Sekin auttoi, ettei odotettu täysin valmiita tuotteita, vaan raakaideoita, joita voidaan jatkojalostaa, eli ideointia ei rajoittanut käytännössä mikään. Joukkueiden työskentelytilajako myös suosi meitä, kun pääsimme S/S Boren tunnelmalliseen Mänööverin ja Ankkuribaarin saliin.

Sitten alkoi työnteko. Eri papereille kirjoitettiin ylös vuodenajat ja aloimme kirjoittaa vuoron perään ideoita vuodenaikojen kohdille ja mitkä ominaisuudet tulee huomioida vuodenajassa. Emme rajoittaneet ideoita alkuun ollenkaan. Halusimme myös ottaa huomioon eri asiakasryhmiä. Ideoinnin keskellä oli tärkeää saada sparrausta niin tuomareilta kuin Kaleidoskooppi -hankkeen projektituottajalta. Sparrauksista saatiin tuntuma, että nyt ollaan oikeilla jäljillä, ja siitä oli hyvä jatkaa. Ennen lounasta päätimme, mitkä ideat kehitämme pidemmälle ja valitsimme paljuosaston, Tuutikin mökin ja tähtitornin.

Tästä se lähtee! Suvi (vas.), Taru ja Helmi-Maria

Lounaan jälkeen aloimme laittaa näitä kolmea ideaa pakettiin ja tekemään illan presentaatiota. 3 minuutin presentaation tekeminen oli kieltämättä haaste. Katseltiin samaan aikaan myös, miten kello käy. Suoritimme diakarsinnan, jätimme yhteensä viisi diaa ja lisäsimme käsinpiirretyistä ideakuvista kuvat esitykseen. Viimeiseen diaan päädyimme lisäämään muutamia muita ideoita, joita voisi ehkä jatkokehittää. Kun saimme hommat valmiiksi, kello näytti 16.30. Ihanaa, kerkeämme siis valmistautua iltaan! Seuraavaksi suunnistimme bussilla takaisin hotellille.

Hotellilta vaatteiden ja ajatustenvaihdon jälkeen lähdimme hivenen jännittävillä mielillä suunnistamaan kohti Panimoravintola Koulua, ja kerkesimme paikan päälle juuri ajoissa toimittamaan esityksemme. Kun istuuduimme pöytään, kilistelimme paikalle tulleen lehtorimme kanssa ja ajattelimme, että ainakin voimme sanoa olevamme 15 parhaan joukossa. (Joukkueita kilpailussa oli tosiaan yhteensä 15.) Pian saatiin tietää, että esiinnymme viidentenä. Illallisen aikana tajusimme, että emme olleet päättäneet, ketkä menevät esittämään ideamme. Nopeasti päädyimme siihen, että Helmi ja Suvi menevät esittämään ja Taru kuvaa esittelyn.

Esitys meni kriittisen yleisön mukaan hyvin, vaikka sitä kieltämättä jännitettiin etukäteen. Esityksemme jälkeen pystyimme keskittymään kuuntelemaan toisten esityksiä. Illan aikana olimme keskustelleet ensimmäistä kertaa enemmän kilpailun palkinnoista, ja mietimme, että olisihan mukavaa voittaa leffaliput. Meillä saattaisi sille sijalle olla jopa mahdollisuuksia. Illan stand up -esityksen jälkeen sitten tietäisimme tulokset.

Kieltämättä jännitti, kun tuomarit palasivat takaisin salin puolelle julkistamaan voittajat. Toisen sijan palkintoa jaettaessa meitä hivenen harmitti, että jäimme nyt ilman niitä leffalippuja. Kun tuomarit alkoivat luetella ensimmäisen palkinnon voittajien perusteluja, korviimme nousi sanoja "Itämeren suojelu", "ulkopuolinen tuottaja" ja "tähtitorni". Tajusimme, että me olimme voittaneet. "Ja voittaja on HUMAK Jyväskylä!" Se oli käsittämöntä ja tuli puhtaana yllätyksenä. Oltiin kieltämättä ylpeitä, ettei tuotteistamisen opit olleet menneet hukkaan, vaan olivat juurtuneet jonnekin alitajuntaan. Totta kai juhlimme pidemmälle iltaan voittoa Turun yössä. Kun heräsimme torstaiaamuna, mietimme yhä, että "Vau, me voitettiin." Katsoimme myös Tarun taltioiman videon esityksestämme ja jatkoimme ihmettelyä.

Plakaatti sai kunniapaikan hotellihuoneestamme.

Vaikka kilpailusta onkin kulunut reilu viikko, saamme yhä onnitteluja voitosta. Kieltämättä se tuntui hyvältä osoittaa, että luovuudella pääsee pitkälle ja sen kautta voi tarjota aivan uusia ideoita. Meidän vahvuus kilpailussa oli varmaankin se, että ideointiamme eivät rajoittaneet teknisen toteutuksen rajoitteiden miettiminen, sillä meriteollisuus oli meille tuntematon. Samalla meitä hyödytti juuri käyty tuotteistamisen kurssi, jonka oppeja nyt päästiin tositilanteesta testaamaan.

Kiitos vielä kilpailun järjestäjille ja kanssa kilpailijoille, Humanistiselle ammattikorkeakoululle opeista ja niille ihmisille, jotka ovat meitä elämämme aikana kannustaneet luottamaan omaan mielikuvitukseen ja luovuuteemme!

Helmi-Maria Vuorimies, Suvi Liukkonen ja Taru Mäkinen, HUMAK Jyväskylä